Elämä kuljettaa meitä ihmisiä aika mutkikkaita teitä. Olen huomannut sen erityisesti silloin, kun olen kaivellut taustatietoja tätä blogia varten. Olen kertonut teille monen musiikin ammattilaisen oudoista tai maagisista elämän käänteistä ja tänään ajattelin kertoa teille Pekka Erkki Juhani Tammilehdosta. Siis kuka? No, te tunnette hänet varmaan paremmin Topi Sorsakoskena 🙂
Topi Sorsakoski (silloin vielä Pekka Tammilehto) soitteli 1970 luvulla useissa eri orkestereissa, kuten Juice Leskisen yhtyeessä ja veljensä Antin kanssa Kiwes Blues Bandissa. 70-luvun lopulla hän työskenteli kitaristina (Eero ja Jussi and) The Boys yhtyeessä. Näihin aikoihin hänelle tuli tavaksi kertoa keikkabussissa muille soittajille itse keksimiään tarinoita kuvitteellisesta haitaristi Topi Sorsakoskesta. Ja vähitellen yhtyeen jäsenet alkoivat kutsua häntä Topi Sorsakoskeksi. 1980-luvun alussa hänet palkattiin kakkoslaulajaksi Agents yhtyeeseen. Tämä oli Topin ensimmäinen solistikiinnitys. Yhtyeen silloinen ykkössolisti Rauli ”Badding” Somerjoki oli kauniisti sanoen hieman epäluotettava ja katosi aina silloin tällöin omille teilleen. Tämän vuoksi tarvittiin toinen solisti, joka paikkasi tähteä tarpeen vaatiessa. Tilanne ajautui kuitenkin siihen, että 1983 Agents lopetti keikkailun Baddingin kanssa ja Topi Sorsakoskesta tuli orkesterin pääsolisti. Ja siitä alkoi uskomaton menestystarina. Tanssilavat kokivat samoihin aikoihin uuden tulemisen ja Topi Sorsakoski ja Agents oli yksi tekijöistä joka siihen vaikutti. Levyt myivät kultaa ja ihmiset halusivat nähdä heidän esiintyvän elävänä ja tanssia heidän tahdissaan. Riemua riitti liki 10 vuotta, kunnes erimielisyydet rahasta ajoivat heidät erilleen. Agents jatkoi Jorma Kääriäisen kanssa ja Topi Sorsakoski keskittyi soolouraansa, jonka hän oli jo osittain aloittanut Agentsin aikoihin.
Voiko näyttää mies tätä taakkaa surun? Ei, jos yksin jäänen. Sydän vaikeroi, mutta vaiennan sen äänen.
Salattu suru
Salattu suru, alkuperäiseltä nimeltään My heart Must do The Crying, oli Brittein saarilta kotoisin olevan The Renegades yhtyeen hitti 1960-luvun puolivälistä. Yhtyeen jäsenet olivat itse säveltäneet ja sanoittaneet sen. The Renegadesin varmaan muistaa parhaiten yhtyeen esiintymisasusta, joka oli Yhdysvaltain sisällissodan ratsuväen uniformu. Suomenkielisistä versioista oli ensimmäinen, Kari Tuomisaaren sanoin, Dannyn versio vuodelta 1966. Tällä levyllä häntä säesti juurikin tuo The Renegades yhtye. Vuonna 1976 Kari Tapio teki siitä oman versionsa ja vuonna 1980 Jorma Kääriäinen. Vuonna 1985 kappaleen sovitti uudella tavalla Esa Pulliainen, joka on Agents yhtyeen voimahahmo ja legendaarinen kitaristi. Tällä levyllä solistina oli luonnollisesti Topi Sorsakoski ja kappaleesta tuli tavattoman suosittu. Yölintu teki siitä vielä oman näköisensä version vuonna 1993.
Eiköhän lähdetä kuuntelemaan Oken versiota kappaleesta Salattu suru. Musiikkivideo on sivun ylälaidassa.