Kuuntele myös sota-ajan kappale: Kirje sieltä jostakin
George de Godzinsky oli monipuolinen musiikin ammattilainen. Hän oli säveltäjä, sovittaja, kapellimestari ja lisäksi taitava pianisti. Vuonna 1985 hän sai professori arvonimen kevyen musiikin edustajana – ensimmäisenä Suomessa. Hänen tunnetuimpia viihdesävellyksiään ovat Äänisen aallot, Katupoikien laulu, Sulle salaisuuden kertoa mä voisin ja Pohjolan yö. Eniten hänen sävellyksiään löytyy kuitenkin kotimaisista elokuvista, sillä Godzinsky on säveltänyt musiikin yli 60 elokuvaan. Kapellimestarina hän toimi eri näyttämöillä Suomessa ja ulkomailla. Hän oli myös pitkäikainen Radion viihdeorkesterin kapellimestari, jota virkaa hän hoiti liki 30 vuotta.
Hän toimi ainakin Harmony Sistersin ja Kipparikvartetin taiteellisena johtajana ja sovittajana. Kauko Käyhkö (Kipparikvartetti) onkin jälkeenpäin kertonut, että George de Godzinskyn sovitukset olivat ”kansainvälisiä ja hienostuneita”. Hän teki sovituksia myös Olavi Virralle henkilökohtaisesti (Olavi Virta lauloi siihen aikaan Kipparikvartetissa). Hän on sovittanut Virran tuotannosta mm. kappaleet Hurmio, Kylmät huulet, Romanesca, Sinitaivas ja Sateenkaaren tuolla puolen. Jälkimmäisestä kyllä kuuluu ammattilaisen ote. No, onhan laulajakin aika hyvä 🙂
Päämaja tilaa musiikkia
Suomen armeijan päämajoitusmestari kenraaliluutnantti A.F.Airoa harmitti se, että sota-ajan suosituimpia kappaleita olivat venäläiset Amurin aallot, Elämää juoksuhaudoissa ja Mantsurian kukkuloilla. Airo päätti, että pitää löytyä kotimaisia korvaajia moiselle hapatukselle. Tehtävä annettiin George de Godzinskylle, joka yhdessä Kerttu Mustosen kanssa tekikin kappaleet Äänisen aallot ja Muistoja Syväriltä. Äänisen aallot esitettiin Asemiesillassa Messuhallissa keväällä 1942 ja se löi itsensä välittömästi suomalaisten sydämiin.
… Hiljaa tuutii Ääninen aaltojaan, uupuu rantaan satujen saarelmaan. Sua kaukaa armain täällä muistelen…
Jaa tämä artikkeli
Äänisen aallot
Georg Malmstén levytti kappaleen Saksassa helmikuussa 1942. Kappaleesta tuli valtavan suosittu ja se soi radiossa ja konserteissa jatkuvasti. Sodan jälkeen sitä pidettiin huonomaineisena sanomansa vuoksi ja se haudattiin sen ajan ilmapiirissä hiljaisuuteen. Mutta koska kappaleen melodia on niin kaunis, se palasi uudelleen henkiin 70-luvulla. Ensiksi instrumentaali-versioina ja myöhemmin myös laulettuina. Kalle Palonen levytti sen harmonikalla (1970) ja samana vuonna vielä ”Orkesteri” ja ”Studio-Orkesteri” tekivät siitä soitetut versiot. Ilmeisesti varovaisuuteen oli silloin vielä aihetta. Kai Nurmela uskalsi laulaa sen ensimmäisenä levylle sodan jälkeen, vuonna 1975 ja sen jälkeen alkoikin tulla muilta laulajilta julkaisuja. Reijo Taipale (1983), Solistiyhtye Suomi (1987), Jaakko Ryhänen (1992) ja Eino Grön (1993). Kappaleesta on lisäksi olemassa samalta ajalta iso joukko mieskuoroesityksiä ja instrumentaaleja – jälkimmäiset lähinnä harmonikalla.
Haluan tässä lopuksi lämpimästi kiittää SA-kuva-arkistoa hienoista Äänisen alueen sota-ajan kuvista ja sotiemme veteraaneja itsenäisestä Suomesta.
Eiköhän lähdetä katsomaan ja kuuntelemaan Äänisen aaltoja. Video on taas sivun ylälaidassa.
Jaa tämä artikkeli
Liity Oken VIP-klubiin
