Jos puhutaan tuntemattomista suuruuksista, niin sellainen on eittämättä säveltäjä, sanoittaja, sovittaja ja muusikko Erik Lindström. Hän sävelsi sekä iskelmiä että ”vakavampaa” musiikkia, yhteensä noin 500 sävellystä. Sanoituksiakin on pitkälti toista sataa. Lindström teki musiikkia monille tunnetuille laulajille. Vain pintaa raapaisten mainitsen heistä joitakin. Olavi Virta – Armi , Kylmä rakkaus. Martti Innanen – Elsa, kohtalon lapsi, Esteri, tyttö sadepisarain, Urjalan taikayö. Helena Siltala – Etkö uskalla mua rakastaa, Pikku midinetti (kultalevy), Ranskalaiset korot. Junnu Vainio – Herrat Helsingin, Turistit tuppukylään. Erik Lindtrömiä saamme myös kiittää Letkajenkasta. Jan Rohde ja Adventures levyttivät tämän kappaleen ja jonkin aikaa suuri osa Eurooppaa tanssi yhdessä Suomen kanssa ”Letkistä”.
Pakko on vielä mainita Annikki Tähti ja Muistatko Monrepos’n-kappale, joka oli Suomen ensimmäinen kultalevy! Itselleni on siitä jäänyt traumaattinen muisto. Erik ei nimittäin ollut mikään ”kolmen soinnun säveltäjä”. Soittelin kitaraa yhtyeessä, jonka ohjelmistoon Monrepos kuului. Siinä on väliosassa paha sointukulku, jossa helposti putosi kyydistä, jos tuli soittamisen aikana ajateltua niitä näitä. Ja putoiltiinhan me soittajat oikein joukolla ja aina samoissa kohdissa. Meille tulikin tavaksi että kun solistimme kuulutti kyseisen kappaleen: ”Muistatko Monrepos’n”, niin orkesterimme vastasi siihen kuorossa: ”en muista” 🙂
Liian vähän aikaa
Minun mielestäni Lindströmin töistä ehkä paras on ”Liian vähän aikaa”-kappale. Siinä on huikea melodia ja sen sanoitus, jonka Erik on myös itse tehnyt, sisältää elämänviisautta, josta meidän jokaisen tulisi ottaa opiksemme. Kappaleen voiman on myös huomannut iso joukko suomalaisia artisteja. Sen on levyttänyt mm. Eino Grön (1965), M.A. Numminen (1970), Taisto Ahlgren (1974), Fredi eli Matti Siitonen (1977), Pekka Himanka (1988), Taneli Mäkelä (1988), Erkki Junkkarinen (1996) ja yhtye Korsuorkesteri (1999) – vain tunnetuimmat mainitakseni. Lisäksi siitä on instrumentaaliversion tehneet ainakin Jörgen Petersen (1959) ja Kalevi Nyqvist (1984).
Nyt onkin varmasti oikea aika tarttua kiinni tuokioon ja viedä oma kulta parketille notkumaan lauluni tahtiin.