Sävellys muuttaa muotoaan, riippuen siitä miten kappaleen instrumentit valitaan ja kuinka kokonaisuus ja tyyli sovitetaan. Soittaessani nuorena miehenä bändissä, meillä oli usein tapana pitää hauskaa siten, että soitimme kappaleet aivan eri tyylillä mihin ne oli alunperin sävelletty. Valssi väännettiin tangoksi ja toisin päin. Hitaasta tunnelmapalasta tehtiin heviä ja vaikka mitä. Se oli erittäin opettavaista. Lopputulos oli joskus kamala, toisinaan taas erittäin hieno. Välillä naurettiin ihan vääränä ja joskus mykistyimme löytäessämme ihan uusia, tuntemattomia polkuja. Tällaiseen muodonmuutokseen perustuu moni rautalanka- tai iskelmähitti sekä myös tämänkertainen kappaleeni Onni jonka annoin pois.
Onni jonka annoin pois
Kyseisen kappaleemme on säveltänyt Toivo Kärki ja sanoittanut Reino Helismaa. Parivaljakko jonka töihin olemme tutustuneet blogissani jo aiemminkin (Neljän tuulen tiellä). Kappaleen ensilevytyksen teki, silloin uusi ja nouseva tähti, Eila Pellinen vuonna 1958. Tässä versiossa kappale on sovitettu isolle orkesterille.
Rytmi on hidas ja hieman svengaava. Sovituksessa on haettu ”glamouria” amerikkalaiseen malliin. Pellisen muita tunnettuja levytyksiä ovat ”Kaksi kitaraa”, ”Kultaiset korvarenkaat”, ”Vihreät niityt”, ”Surullinen sunnuntai” ja ”Särkyneen toiveen katu”. Eila Pellinen oli suosittu esiintyjä 60-luvulla ja kierteli oman orkesterin kera ympäri Suomea.
… Tie tuulen käy metsän taa. Se seuraansa ei mulle sois ja sitten se raukeaa, kuin onni jonka annoin pois…
Nummista kehiin
Eila Pellisen jälkeen kestikin liki 20 vuotta ennenkuin kukaan toinen artisti uskalsi tarttua kappaleeseen. Sen teki Mauri Antero omaan, uskomattomaan tyyliinsä vuonna 1976. Kannattaa kaivella M.A. Nummisen versio esiin Youtubesta. Minä tulen aina hyvälle tuulelle kuunnellessani sitä 🙂 Omintakeisuudestaan huolimatta esitys on hyvää musiikkia.
Perinteitä noudattaen
Perinteisemmät, mutta ei yhtään huonommat versiot kappaleesta on tehnyt Reijo Taipale (1979) ja Katri-Helena (1982). Taneli Mäkelä levytti sen 1988 ja myös Tapani Kansa vuonna 1991.
Nyt on taas aika kuunnella Oken musiikkivideo kappaleesta. Se on sivun yläreunassa.
Omistan versioni vanhalle ystävälleni, jonka kanssa tuli nuorena niitä melodioita väännettyä uuteen uskoon. Meidän piti pitkän tauon jälkeen alkaa taas jammailla yhdessä, mutta niinhän siinä kävi, että ystäväni jammailee siellä jossain taivaisessa orkesterissa ja minä väsään tätä blogiani täällä. Rakastakaa läheisiänne nyt.
Jaa tämä artikkeli
Liity Oken VIP-klubiin
